blogi 

IHON JA KEHON ELÄMÄ,-siru meitä 

koko blogiteksti on yl. luettavissa  kutakin otsikkoa erikseen klikkaamalla

UUSIMMAT KIRJOITUKSET YRITYKSEMME BLOGISSA

Lue uutuuksista ensimmäisten joukossa!
 

61219 sitoutumaton soihtukulkue Helsingissä...ja rakkaus

Yhteishenki ja samaan hiileen puhaltaminen olivat kulkueen teemat. Se mitä pieni kansa tarvitsee, mistä saa voimaa ja miten jatkaa eteenpäin omanlaisenaan. Turvassa. Tai 

-jotenkin; niin minä luulin.    

Tiedätkö minä ajattelin haluta kunnioittaa niitä äitini enoja eli ihanan mummuni veljiä, jotka kaikki olivat sodassa. He olivat siellä siksi, että voisin kulkea rauhassa kadulla kesämekossani, etten pelkäisi askeleita hämärällä lenkkipolulla, että lapseni, nuoreni voi käydä ostarilla ja tavata ystäviään ja jutella mitä haluaa sekä oppia koulussa oikeaa faktatietoa. 

Jotenkin minä mietin; miksi Kelan kanssa on niin armottoman vaikea kommunikoida tai miksi on pakko. Miten ne virkailijat tietävät kovin vähän asiakaspalvelusta tai ihmisen hädästä, semmoisesta sekasotkuvyyhdistä, mikä saattaa kierähtää nilkan ympäri lähes huomaamatta kenelle tahansa.  

Hmm. Niin. Minä yllätyin.

Ensin siitä, miten paljon poliiseja autoineenmellakkavarusteissa oli kadun varsilla. Sitten siitä laulusta, huutamisesta ja rummuttamisesta, mikä pursui  vastamielenosoittajien kurkkujen perukoilta.
Ihmisistä, jotka olivat tulleet paikalle hmmm. huutamaan? Nauroin ensin päätäni puistellen ja minulta singahti  se perin suomalainen kaikkeen käypä v-sana.  

Heitä ihmetellen jatkoin kävellen matkaa kohti Töölöntoria. Paljon tavallisia ihmisiä ja yksi rauhallinen nuoren naisen puhe Suomen itsenäisyydestä.

Sitten yllätyin sen V**n toisen kerran...

Kulkue lähti kävelemään hiljaa eteenpäin. Osa jutteli hiljaa, ilma oli ihanan lämmin ja soihdut loivat lämpöä ja hippusen taianomaista tunnelmaa joulukuun illan pimeyteen. 

Toiset juttelivat keskenään ja loiva tuuli pöllytti tuhkaa ja pieniä kipinöitä ympäriinsä.

 Minä. -Tunsin syvää nöyryyttä ja kunnioitusta sitä uhrausta kohtaan, jonka sukuni oli tehnyt sotimalla itsenäisen, vapaan ja hyvinvoivan Suomen puolesta, varmistaneet heikommille turvaa ja vaivaiataloista pois pääsyn. Ettenkö antaisi, jos olen saanut. Kyllä. Naapurille, lähimmäiselle ja myös ilosta itselleni.

 He rakensivat tämän turvallisen ja toimivan, meidän näköisemme maan. Koulutus oli tärkeää ja vasta nyt ymmärsin mitä surua ja häpeää äitini tunsi joutuessaan lopettamaan koulun 13 vuotiaana. Siitä asti tehden töitä, koska muita vaihtoehtoja ei ollut. Mietin mummua, joka siivosi työkseen, hoiti vanhempansa ihan ilman tukea ja 4 tytärtä yksin ilman miestä. Istutti perunat ja sipulit, kantoi veden kaivosta, lämmitti hellan ja kakluunin, kävi ulkohuussissa. Sai mummu pienen vessan ja hanan pari vuotta ennen kuolemaansa.

Ja tiedätkö. 

Ei ikinä valittanut mistään. :) Noo. Ehkä joskus siitä, kun naapuri tai kulkevainen tai eri uskovainen tuli pirttiin ja taas piti keittää ne pannukahvit. Mummu osasi puhua, kuunnella  ja nauraa; myös tuntemattomien kanssa. Kolmekin tuntia siinä äkkiä vierähti jonka jälkeen mummu totesi lakonisesti: "vittu ku viirasivat mu töitäni". Eikun elämää. Sitten takaisin pihatöihin tai siivoamaan ja puuhat jatkuivat, eikä siitä sen enempää ihmetystä syntynyt.


Palatakseni

Minä taas jatkoin kävelyä, hämmentyneenä siitä yhtenäisen kunnioituksen ja lämmön tunteesta, joka sitten käsittämättömiin katkesi  mielenilmauksiin. Antifajoukoiksi sanovat.

Aikaisemmin olen saanut Turun keskiaikamarkkinoilla kommentteja kansanparannusnoidista, romaneista ja ensimmäisen  vuoden jälkeen sanon että siihenkin hölynpölyhöpinään tottuu. Tämä oli taasen uutta...

En tiennyt, kuinka paljon voi sattua, kun ikänsä on jossain muodoissa hoitanut muita hoitajana tai asiakaspalvelussa ja kadun varsilla  notkuu  sekopään näköisiä, tavallisen oloisia, kaikenlaisia ihmisiä huutamassa.. Huutamassa ehkä kaikille ja samalla myös minulle : " NATSI, BUUUU, hÄpEääÄ, bUU, nATSIT vITTUUN hELSINGISTÄ eI Natseja minnekään"!.....

Soihtujen lämpö ja Kiitos

Kyllä.  😮😢 Minä käytin joka ainoan joogaopettajana oppimani hengitystekniikan. Soihduista virtaavan  lämmön, jotenkin vielä poliisien suoman turvan ja puhalsin  kaulahuiviini että sain pidettyä esille tunkeutuvan itkun sisälläni. Kun pahin "hävetkää natsit" huuto osui kohdalle, minä taputin rintaani ja kiitin.

Kiitin ja pyysin anteeksi isovanhemmiltani siellä maailmankaikkeudessa heidän uhraustensa tuhoamista. Paskasotea, väärin äänestämistäni ennen tätä vuotta ja väliin äänestämättä jättämistäni. Pyysin  anteeksi, että he (isovanhempani) kärsivät vilua, nälkää, köyhyyttä ja kipua  vielä kauan sodan jälkeenkin. Nämä heiluttavat kadulla kommunismin vasarasirppilippua ja ovat valmiit käymään kimppuun elleivät poliisit ole vielä - turvaamassa kulkuani. Vaan kuinka kauan enää?  

Kiitin mummua mielessäni opeista: kunnioita luontoa, kunnioita ihmisiä ja ole aina Rehellinen.  

Yritän vimmaisena ymmärtää ihmisluontoa. Mikä saa toisen huutamaan , raivoamaan, rummuttamaan. Viha. Viha siitä ettei saanut, ei tullut kuulluksi, ei nähdyksi. Kohde vaan on väärä. Se on yhä se oma vanhempi. Kun ajatus on voimaa ja huudat, huudat itsellesi.  Henkinen oppiläksy on sekin ettet  ole uhri. Ehkä vihasi käsittelyyn on muitakin tapoja...

Tee rehellisyyden selvityksestä asiasi 

Joten voit viedä roskasi, auttaa sitä heikompaa naapuriasi, jättää uusimmat vaatteet ja kännykät joka vuosi ostamatta ja  pyytää isääsi olemaan niitä ostamatta. Yritä myös muistaa, että ilman roskakuskeja hukumme paskaan ja sinun instatilisi ei ole sen arvokkaampi ihmisyydeltään kuin laitosapulaisen työkään.  

Arvaisitko, että rakastan asunnottomia mt-häröjä, narkkijuopposuomalaisiakin. Tiedätkö miksi. Rehellisyyden vuoksi.. Aito olemus. Ei yhtään roolia ja esitystä, ei odotusta kätten taputuksista tai tuhansista seuraajista/ tykkääjistä.  Rehellinen olemus/kohtaaminen, johon yksikään uhrautuja ei näytä kykenevän.

Rajuin matka on aina sisäänpäin!

Jotenkin toivoin, että entisenä lähärinä suomalaisena naisena, äitinä, mummona:  olisin saanut kulkea kulkueessa rauhassa ilman huutelua. Tavallaan sainkin.

Minä muistan sen pienikokoisen naisen kasvot, joka sai  erään toisen naisen kanssa kimppuunsa vaanivat kommandopipoihinsa naamioituneet mellastajat. Ne parempiosaiset Tämä tavallinen suomalainen nainen 160 cm. sai  6 hyökkäävää  miestä päälleen, jotka repivät takin päältään  ja veivät piskuisen Suomen lipun naiselta, koska kulki asioista puhuvan tunnetun toimittajan vierellä. Panu Huuhtanen reformistudio.

En ensin edes käsittänyt sitä  lohduttoman järkyttynyttä itkua, eikä yksi nessuliina riittänyt mitenkään pettymystä ja surua poistamaan tai tuomasn lohdutusta tuomaan siihen hetkeen. Että suomalainen mies x6 käy naamioineen pienen naisen kimppuun. 

Kenen pitäisi hävetä?

En hehkuttaisi

Kovin isosti en kaveripiirille hehkuttelisi, mitä tuli isolla jengillä naamiot päässä tehtyä. Siitä ikäänkuin puuttuu suora kokemuspohja asian oikeellisuudesta. ... hmm. mietin, että kun kävelee raportoivan miehen  vieressä ja aiheet koskevat mm. korruptiota ja oikeusvaltion toimia ja sananvapautta, sitä;  mikä on maan tila  se jotenkinko oikeuttaa hyökkäämään fyysisesti kimppuun. Onko kunnon hehkutus sitä, että klubilla pidetään samaan aikaan luentoja väkivallattomasta kommunikaatiosta ? Anteeksi, jos kiesini eivät vetäneet ymmärryksen raiteille  saakka tässä kohden ja millään tasolla.

Sananvapaus ja fyysinen koskemattomuus pitäisi olla suomalaisen perusoikeus.   Eli kuten huomaat näin helppoa on saada normaali suomalainen mummokin suuttumaan! Empatiakyky ja zen-olotila ovat yhä aika nollassa. Kiitos jokaisen natsihuutajarummuttajan.

Mietin mieluummin niitä kaatuneita vainajia. Jokinen meistä tekee virheitä -oppiakseen paremmaksi, iloisemmaksi, rakastavammaksi, inhimillisemmäksi ihmiseksi ja woohaa

Olen iloinen jokaisesta ns. vaikeasta asiakkaasta, niistä jotka luulivat saavansa muita parempaa hoitoa isolla eläkerahallaan ja saivat tasa-arvoistakohtelua muiden kanssa, niistä vainajista, jotka olen saanut pestä ennen kylmiötä, niistä kahdesta, jotka kuolivat käsiin saattohoidossa, niistä kipeistä muumioituneista, sanattomista ja liikkumattomista mummoista, vihaisista raapivista, tarrautuvista vaareista.

Kiitos oksennuksen hajusta, kilosta paskaa aikuisen vaipassa, jota yksin pesten ja 120 kiloa pyöritellen vie äkkiä puoli tuntia aikaa, joka on pois jokaisen muun hoidettavan käden, olan tai pään silityksestä. Kiitti naamalle roiskuneista kusista. Kiitos loppuun palaneista raivoavista työkamuista, konflikteista, ihanista työkavereista iso Kiitos. Kiitos, että sain puhua, vaikka potilas ei vastaa, mutta kenen  uskot silti vuorenvarmasti kuulevan kuiskauksesi ja tuntevan kosketuksesi...

Kiitos letkulla rään imemisestä (haju pahempi kuin paska), ilman sitä olisi joku ehkä tukehtunut kuoliaaksi, mutta kuolevat ne ruoka väärässä kurkussa, keuhkokuumeessa, muistisairaat vaatteetta pakkasessa ja sitten ne köyhien juoppojen lapset myöskin henkiseen vihasontaansa antifamarssilla tai yliannostukseen; kun kaikki natsit on peestä ja silleen voi kauheeta, apua ku mä niin apua. Todellakin,  ihan huikeeta, ku lähti ääni huutaessa natseja ei minnekään!!

Kuolevat, hoivan puutteessa vanhukset, vammaiset. Siihen nääntyvät, että joku saa rummuttaa tyhjää, saa huutaa miettimättä mille , kun kerran muutkin. Ikuiseti olet 3-30v. ja mitä haittaa naisen oikeudet, kun  6 vuotiaan raiskaus ei ole mitään ja poliisiin pitää saada huivipäiset naiset myös -poliiseksi. 😷😮 jallajalla. 

 Ja masennus on status vaikka masentunut mielen tila ei ole sama kuin vaikkapa vainoharhainen skitsofrenia, mutta siitä saa hyviä somepäivityksiä (jälkikäteen niillä on jopa uskottavuustausta).  

Pääasia on; että voi ostaa vegeruokaa, saada kohtauksen siitä että varmasti maapallo tuhoutuu tunnin kuluttua tai heti nyt ensi vuonna. Suomi ei kaikkea voi pelastaa, voi vlogata  ja blogata. (Kyllä, kunhan on rehellinen ja aito itselleen). 

Vihamielinen henkilö tietää; miten hienoa on kulkea  sähköpotkulaudalla kepeät 2 kilometriä päivässä vähän pöllyssä, uusia vaattet ajan trendin mukaan, ostaa vuosittain uusin tekniikkahärpäke, pyöriä omanhenkisessä jengissä siinä 2 kilometrin säteellä kaiken aikaa ja matkustella ulkomailla kausittain. Jee. Ei lento-, roskaamis-, ylikulutushäpeää. "No mut koska mä voin".  Kun siis kaikki voi, koska mulla on varaa  valtaa ja sitten olen hyvä ihminen"ja mä voin  niin. - voinhan, joohan, oonhan? Sitten sinä kehtaat puhua ilmastosta - eli anteeksi mistä? 

Se pyrkii lisääntymään mihin keskittymisensä kohdistaa: eli mehupillini tukki Aurajoen ja kuolen sitten huomenna. Niin kai. Proffa on ainakin vihainen ja tuutori myös,  koska sinun luentosi läsnäolopuutteesi vuoksi pitäisi säätää taas uudestaan. Sitten ovat myös ne  katkeroituneet hyvin niukasti ja tunnollisesti elävät opiskelijat sekä taiteilijat ja sen pituinen se.

Ainahan jättipaketti vihaa on parempi kuin peitto korvissa masentuneena pötköttely.. pitäisikö siitä minunkin ottaa mallia??   Kenties tai sitten ei. Minä elän siinä uskomusharhassa, että kaikissa on jotain hyvää. Se ei tarkoita kaiken hyväksymistä ja lamaanusta  nyt kun ääriryhmä pilasi/nosti esiin  rauhallisen ja kunnioittavan soihtumarssini perimmäisen syyn: olla oma itseni joka hetkessä.

Ei pilannut mitään. Puhun ihan saippuaa. Mun tehtäväni on keikuttaa venettä, käyttää kaikki 3 pelikortia ellei muuta ole suo ja niilä: play like hell. Olla rehellinen itselleni  sekä suhtautua oppimisprosesssiini  asiaankuuluvala ilolla ja lempeydellä.  Joten: kohti uusia marsseja puolustaa itsenäisyyttä, sananvapautta ja oikeutta olla oma itsensä sekä suomalainen.

Positiivisesti ylpeä suomalainen äiti, mummo ent. lähäri ja yhä pienesti yrittävä hoitava nainen. Koska osaan, voin ja haluan auttaa, olla läsnä sinulle ja itselleni ymmärtäen faktat  ilman sekoomusta. 😘